Folk Tale

Kettu ja korppi

AuthorAugust Ahlqvist
ATU57
LanguageFinnish
OriginFinland

Aamuisissa alkoi olla päivä, aholla kun juoksi ketturäivä, joka etsi aamusuurustansa, sillä nälkä kurni suoliansa, kun ei eilispäivän syömisistä ollut paljon yhtää virkkamista. Tuossapa nyt keksi korpin puussa, joll’ ol’ aika juustokyörä suussa. Vesi kiehahtavi kielellensä ja hänelle iski mielellensä – Millä keinoin juuston tuolta saisin? Jospa häntä hiukan narrajaisin! Ei oo millänsäkään, eikä juokse, hiljalleen vaan astuu korpin luokse ja sanoo lähelle tultuansa – hunaja ja nöyryys huulillansa: – Hyvää päivää, herra Korppeliini, voi, kun teidän nuttunne on fiini! meillä muill’ on päällä nahkatakki, mutta teill’ on kiiltomusta frakki. Teill’ on myös jalassa saappahaiset, joiss’ on alla aika auturaiset, sormukset soreat sormissanne, rengas kummassakin korvassanne. Miestä kauniimpaa ja pulskempata taivaan alt’ ei taideta tavata. Ja kuin ain’ isommissa suvuissa laps’ on harjoitettu lauleluissa, niin ajattelee typerä pääni, että teilläkin on kaunis ääni. Käen sekä leivon voittaisitte, jos vaan laulamahan antauisitte. Korppikos hyväksyi kiitostansa, laulaja muk’ oli luulossansa. Rykäsi – ja äänen raikahutti, että kangas toisen kaikahutti. Juustopa pudota putkahtavi, ketun suuhun suoraan sutkahtavi. Ja kun korppi kaikkein ihmeheksi luuli laulaneensa, niin hän keksi, ett’ ol’ suurus suustansa pudonna, keksi, kuinka kettu, lemmon konna, poies juosta pötki juuston kanssa, ja hänelle nauroi juostessansa.


Text view